Karjanhoitoa harjoittavien suomalaisperheiden määrä lisääntyi Pohjois-Suomessa 1700 - 1900 -lukujen aikana selvästi enemmän kuin perinteisiä elinkeinoja harjoittavien saamelaisten.
Esiteollisessa Lapissa maatalousväestön vuosittainen kasvukerroin oli 6,2 prosenttia suurempi kuin perinteisiä elinkeinoja harjoittavien perheiden.
Elinkeinojen muutos heijastui väestörakenteeseen
Tutkimuksen historia-asiantuntijana toimineen Oulun yliopiston dosentin Matti Enbusken mukaan nyt saadut tulokset osoittavat, että elinkeinojen muutoksilla on historiassa vaikutuksia myös väestörakenteeseen.
Elinkeinojen muutoksen vaikutus kulttuuriin on ollut välillinen. Se on kuitenkin vaikuttanut myös suomalaisten ja saamelaisten välisiin suhteisiin, vaikka aivan suorien johtopäätösten vetämisessä tutkija onkin varovainen.
- Kyllähän aikojen saatossa elinkeinojen harjoittamisen erilaisuus jyrkensi myös rajoja ja suhteita. Selvästi tuli kaksi erilaista väestöryhmää, sanoo dosentti Matti Enbuske.
Tutkimuksen on Turun yliopiston johdolla tehnyt kansainvälinen tutkimusryhmä, johon kuului historiantutkimuksen asiantuntijana dosentti Matti Enbuske Oulun yliopistosta. Tutkimuksessa pystyttiin ensi kertaa vertailemaan yksilötasolla ikäkohtaisen lisääntymisen ja kuolleisuuden suhteellista vaikutusta populaation kasvuun eri elinkeinojen välillä.